Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

JTK-GSX1300R Hayabusa

SS1600K (irjain) 21.-22.5.2009

 

 

Tämänvuotista ajoa suunnitellessa asetin muutamia rajoituksia: yksi vuorokausi saa riittää eikä näin aikaisin keväällä kannata lähteä aivan pohjoisimpaan Lappiin. Tämän opin edellisvuotisesta BB1500-ajosta, jonka tein reilua viikkoa myöhemmin ja sain silti palella ja varoa jäätyneitä teitä. 

 

Luonnollinen valinta oli SS1600K-ajo, koska sitä en ole ajanut. Mietin kuitenkin, voisiko ajoon sisällyttää jonkin teeman? Lopulta keksin, että yritän muodostaa kulmapaikkakuntien nimien ensimmäisistä kirjaimista sanan RAUTAPERSE. Sen verran helpotin, että jätin alku- ja lopetuspaikkakunnan (Helsinki) pois, joten reitiksi muodostui (Hki)-Ruovesi-Alavus-Uurainen-Toholampi-Alavieska-Puolanka-Eno-Ristiina-Savitaipale-Elimäki-(Hki).

 


Lataa reitti Garmin.gdb -tiedostona

SS1600K on saanut aivan uuden merkityksen: SS1600K(irjain). Herra Polvilumpio on haltioissaan, arvelen. Reitti muodostui myös hyvin mutkatiepainotteiseksi, mikä oli virkistävää ja ajankäytön kannalta hieman haastavaa.


Helsinki-Ruovesi sateessa ja sumussa

 

Lähtö vanhan tavan mukaan Vuosaaren Shelliltä 21.5.09 klo 21:05. Myöskin vanhan tavan mukaan Shellin kassajärjestelmän kello on aina vähintään 10 minuuttia väärässä, joten viralliseksi lähtöajaksi kirjaantui 20:50.

 


 

 

Säätiedotukset eivät luvanneet reissulle mitään hyvää, mutta päätettyäni lähteä tänä päivänä lähdin, ilmojen haltijaa uhmaten. Sade alkoi Hämeenlinnan kohdilla ja jatkui vaihtelevana oikeastaan koko yön ajan. Vanha Sweep Breeze –ajoasu piti kohtuullisesti vettä ja aivan kullan arvoiseksi osoittautui Bilteman penkinlämmittimestä omin kätösin nikkaroitu lämpöliivi. Se lämmitti ja kuivatti tehokkaasti. Lämpötila oli onneksi koko yön ajan lähes +10 astetta, joten kovin paljon ei paleltanut.

 

 


 

Erityismaininnan ansaitsevat myös Bilteman saderukkaset. Sen lisäksi, että ne melkein pitävät vettä, suojaavat ne hyvin ajoviimalta eivätkä kädet palelleet lainkaan, vaikka märät olivatkin.

 

Ruovedelle – suuren RAUTAPERSE-kirjainajon ensimmäiselle paikkakunnalle – saavuin lopulta heti puolen yön jälkeen. Reilu puoli tuntia ylimääräistä aikaa kului navigaattorisekoilun kanssa. Navigaattori halusi välttämättä tutustuttaa minut niin Hämeenlinnan, Kangasalan kuin Ruovedenkin keskustoihin. Se ei ollut navigaattorin vika vaan omaa huolimattomuuttani reittisuunnittelussa, mutta siitä erikseen myöhemmin.

 

 

 

 

Alavus-Uurainen-Toholampi

 

Ruovedeltä matka jatkui vaihtelevassa sateessa ja ukkosen jyristessä Alavuden ja Uuraisten kautta Toholammille, jossa olin aamulla puoli kuuden jälkeen. Toholammin Wanhalla Bensiksellä tankki täyteen, eväslaukusta Reissumies ja termarista kuppi teetä. Edellisestä kerrasta viisastuneena olin hankkinut terästermarin, joka pysyi tärinässä ehjänä.

 

Sade oli lakannut ja aurinko kurkisteli pilvien takaa. Näytti siltä, että päivästä tulee melko hyvä sään puolesta. Mopo oli surullisen näköinen koko yön jatkuneen sateen ja usvan jäljiltä. Ainakin katu-uskottavuus oli kohdallaan, näin likaista Busaa ei varmaankaan kovin usein näe.

 

 


 

 

Alavieska-Puolanka-Eno

 

Matka jatkui kohti Alavieskaa, jonne täytyi tehdä pieni edestakainen koukkaus A-kirjaimen vuoksi. Alavieskassa osoittautui tarpeelliseksi tehdä kuskin isompi aamutyhjennys. Tämä olikin hupaisa operaatio vaatekomeron kokoisessa huoltoaseman vessassa, jossa ei mahtunut ojentamaan käsiään suoraksi. Ajokamojen riisuminen ja pukeminen alle neliömetrin kokoisessa kopissa oli suoritus vailla vertaa – mutta pakollinen ja hyvin helpottava.

 

Puolangalle saavuin noin 9:40. Tankki taas piripintaan, seuraava tankkaus olisi vasta Enossa yli 300 km päässä. Sää lämpeni koko ajan ja varusteita sai riisua taas vähemmäksi.

 

Takalaukkuteline murtunut

 

Puolangalla huomasin, että takalaukku on omituisessa asennossa. Lähempi tarkastelu osoitti, että takatelineen molemmat korvakkeet ovat murtuneet. Olen alusta alkaen epäillyt telineen kestävyyttä, laukku nimittäin tulee sen verran taaksepäin varsinaisesta telineestä, että vipuvoima on melkoinen. Reitin tiet olivat olleet sen verran röykkyisiä, että tärinä oli murtanut telineen. Pitäisi sen toki tuon verran kestää, mutta ilmeisesti teline on tehty vääränlaisesta metallista. En ole seurannut busanistien palstalta, onko muilla ollut samoja ongelmia.

 

Väänsin alaspäin repsottavan laukun suoraan ja lähetin motoristien suojeluspyhimyksille (onkohan sellaisia?) toiveen, että se kestäisi paikallaan eikä putoaisi keskelle tietä jonkun eteen. Pyyntöni kuultiin, sillä mukana se tuli kotiin saakka.

 

 

 

Pitkä ajosiivu Puolanka-Eno sujui leppoisasti auringon paistaessa. Matkalla pari tupakka- ym. taukoa ja Enossa olin 13:15. Tässä vaiheessa alkoi olla hieman nälkä, aamuisen Reissumiehen lisäksi en ollut laittanut mitään suuhuni lähes vuorokauteen.

 

Koska myös orastava väsymys alkoi painaa, en syönyt nytkään muuta kuin yhden energiapatukan ja pari kuivattua hedelmää. Ne nostivatkin verensokerin normaalille tasolle ja väsymyskin haihtui. Jos tässä vaiheessa olisin syönyt kunnon rekkamieslounaan – joka oli kyllä hyvin houkutteleva ajatus – olisi sen päälle ollut saatava kunnon päiväunet eikä siihen ollut mahdollisuutta.

 

Ristiina-Savitaipale-Elimäki-Helsinki

 

Enosta kohti Ristiinaa, jossa olin noin 17:00. Edelleen kohti Savitaipaletta, josta alkaa ehkä Suomen paras mutkatie kohti Tuohikottia. Tämä tie kannattaa tulla ajamaan vaikka pidemmältäkin.

 

 

 

RAUTAPERSE-kirjainajon viimeinen e-kirjain saatiin kiinni noin klo 19:00 Elimäellä, josta vielä nopea pyrähdys kotiin. Palkinnoksi kaatosade alkoi Sipoon kohdalla ja jatkui taukoamatta kotiin saakka, joten päivän aikana kuivaneet varusteet olivat taas likomärkiä.

 

Vuosaaren Shellillä takaisin klo 19:57. Aikaa kului virallisesti 23 tuntia 7 minuuttia. Mopon mittariin kertyi 1813 km ja gps:ään 1773 km. Keskinopeus 74,7 km/t koko reissulla, liikkeellä ollessa 94,1 km/t (moottoritiet nostavat….:-) Keskikulutus 5,3 l/100 km, mikä on mielestäni Busalle aika vähän.

 

 

 

Juuri ennen reissua alle laitetut Michelin Pilot Road 2:t toimivat vesikelilläkin erinomaisesti. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että pidon kanssa olisi ongelmia. Nyt mopo odottaa pressun alla pesua ja 12.000 km:n huoltoa, joka on tilattu Frankilta perjantaiksi 29.5.

 

VIDEO

 

 

Get the Flash Player to see this player.

 

 

Lisäykset

- ajopaperit lähtivät tarkastukseen 25.5.09

- kesälomareissun aikana kesä-heinäkuun vaihteessa nimi on ilmestynyt IBA:n sivuille

- virallinen matka 1679 km/1044 mailia

- 21.9.09 tulivat diplomi, pinssit ym. postissa. Niitä on jo ennestään, mutta olisi ollut mukavaa jossain vaiheessa saada ilmoitus siitä, että paperit on vastaanotettu ja/tai ajo hyväksytty. Ilmestyihän nimi nettiin, mutta ehkä vielä on olemassa  sellaisiakin, jotka eivät nettiä käytä.

 


 

 

Muutama huomio Garminin ja MapSourcen gps-reitityksestä

 

Olen jokusen vuoden ajan käyttänyt TomTom –navigaattoria ja sellainen on autossa edelleen. Se ei kuitenkaan ole vedenkestävää mallia, joten hankin talven aikana Garmin Zumo 550:n ja sen mukana tulevan MapSource-karttaohjelman mopoa varten.

 

 

 

TomTomiin reitit saa kätevästi tehtyä Tyrellä, joka käyttää Googlen karttapohjaa. Reitti siirtyy sellaisenaan navigaattoriin, kun taas MapSourcella tehdystä reitistä navigaattoriin siirtyvät vain reitti-/kauttakulkupisteet ja gps laskee niiden perusteella reitin uudestaan. Tässä on ns. vaaran paikka, jos ei ole tarkkana. Reitti saattaa nimittäin muuttua aivan toisenlaiseksi kuin alun perin MapSourcella on suunniteltu. Näin käy, jos esimerkiksi MapSourcessa on moottoritiet sallittu ja gps:ssä kielletty tai MapSourceen on merkitty reittipisteitä niin harvakseltaan, että ne voi tavoittaa useita eri reittejä pitkin ajaen. Säädöt ja asetukset samanlaisiksi sekä MapSourcessa että navigaattorissa!

On ilmeisesti niin, että MapSourcella ei voi ohjata navigaattorin reitin laskentaa, vaan lopullisen reitin valinnan/laskennan tekee aina navigaattori siihen tehtyjen asetusten mukaan. Samanlaisilla asetuksilla saavuttaa sen edun, että lopullinen reitti navigaattorissa on suunnilleen sama kuin suunniteltu reitti MapSourcessa.

Suunnitteluvaiheessa (MapSourcessa) reittipisteitä ei kannata valita osoittamalla kartalta löytyvää paikkakuntaa, vaikka se näyttääkin olevan aivan reitin varrella. Jos valitsee vain paikkakunnan ja zoomaa karttaa riittävän lähelle, huomaa reittipisteen sijaitsevan paikkakunnan keskustassa ja se taas saattaa olla aivan sivussa varsinaiselta reitiltä. Jos siellä ei käy, kiukuttelee gps siitä pitkään ja haluaa väkisin ajattaa sinne, minne reittipiste on merkitty. Aivan oikein tietysti, mutta aiheuttaa aivan tarpeetonta kiertelyä ja reitin hakemista, usein pitkin pieniä asuntokatuja.

Reittipisteet kannattaa merkitä siten, että ne sijaitsevat jokaisen risteyksen jälkeen sillä tiellä, minne halutaan mennä. Ei siis itse risteyksessä, sillä se aiheuttaa ongelmia varsinkin monimutkaisissa liittymissä, vaan heti risteyksen jälkeen. Karttapohjaa on hyvä pitää zoomattuna melko lähelle reittipistettä merkitessä, sillä päätiestä risteäviä pikkuteitä ei isommassa mittakaavassa edes näy ja taas on vaarana merkitä reittipiste kohtaan, joka aiheuttaa navigaattorille halun ohjata pistäytymään risteävälle tielle.

Kun reitti on lopulta valmis MapSourcessa ja se siirretään gps:ään, kannattaa vielä varmuuden vuoksi tarkastaa valmis reitti gps:ssä. Se on hiukan vaivalloista ja sen jättää mielellään tekemättä, kuten minäkin jätin tätä ajoa suunnitellessani.

Toinen vaihtoehto on käydä matkan aikana ”kuittailemassa” reitistä sivussa olevia pisteitä. Voi niistä tietenkin ajaa vain ohi, jos on varma siitä, että tietää, minne on menossa. Isoissa ruuhkaisissa kaupungeissa varsinkin ulkomailla tätä varmuutta harvoin on ja silloin ylimääräinen pyöriminen reittipisteiden perässä nostaa turhaan v-käyrää.

Reititys ja navigaattori, lue lisää täältä

 

 

Sivun alkuun

 

 

 

 

 


©2017 JKWeb - JTK tarinaa rautaperseajoista ja muustakin moottoripyöräilyyn liittyvästä; ajoreittejä ja reittivihjeitä - suntuubi.com